elokuvantaju
  Etusivu   |    Oppimateriaali   |   Sanahaku   |   Tietoa opiskelusta  
» Oppimateriaali » Jälkituotanto » Artikkeli
 
Samu Heikkilä
 

Levottomat-elokuvan leikkauksesta

Levottomat-elokuvan työstäminen alkoi osaltani tammikuussa 1999, jolloin pidettiin ensimmäiset ohjaaja-leikkaaja -palaverit projektin tiimoilta. Tällöin sain luettavakseni viimeisimpiä käsikirjoitusversioita, joiden tiimoilta ohjaaja Aku Louhimies halusi tietää ajatuksiani ja mielipiteitäni tarinan ja kokonaisuuden suhteen. Elokuva, joka tuolloin kulki työnimellä "Sivullinen", sisälsi paljon dialogia, runsaasti kohtauksia sekä hyvin mielenkiintoisen viisinäytöksisen rakenteen, mihin en ollut tutustunut aikaisemmissa projekteissani. Näiden lisäksi kokonaisuudesta hahmottui toisenlainen rakenne, jossa lyhyet kohtaukset punoutuivat toisiinsa ja loivat suurempia kokonaisuuksia vieden elokuvan tarinaa ja teemoja eteenpäin rykelmittäin.

Itselleni asettama haaste oli saada elokuvasta "elokuvan näköinen elokuva", sekä tutkia hieman syvällisemmin kyseistä käsitettä; käsite, joka leikkaamisen alkuvaiheissa merkitsi minulle erinäisten hahmottomien osa-alueiden summaa.

Koska olin aikaisemmin työskennellyt Louhimiehen kanssa lyhytelokuvien ja tv-sarjojen tiimoilta, tunsin hänen tyylinsä ja mielihalunsa kohtauksien ja rakenteiden suhteen. Louhimies suosii ns. master-kuva -tekniikkaa, jossa kohtaus yleensä katetaan koko kohtauksen mittaisilla otoilla, useassa kuvakoossa. Tämä tuntui ja tuntuu edelleenkin leikkaajan näkökulmasta erittäin ihanteelliselta lähtökohdalta kohtauksien rakentelulle, koska se mahdollistaa hyvin monipuoliset manipulointimahdollisuudet esimerkiksi painotuksien ja draamallisten sävyjen suhteen.

Ensimmäinen raakaversio valmistui verrattain nopeasti hetimiten materiaalin synkkaamisen jälkeen. Raakaversio koostui lähinnä peräkkäisistä yleiskuvista käsikirjoituksen mukaisessa järjestyksessä. Tämä sen vuoksi, että pystyisimme ohjaajan kanssa nopeasti hahmottamaan tarinan, kokonaisvaltaisen draaman, draaman luonteen, suuripiirteisen keston sekä suurimmat ongelmakohdat. Sekä ennen kaikkea mahdolliset ongelmat siirtymien suhteen kohtauksista toisiin, mikäli niille pystyisi vielä tekemään jotain esimerkiksi lisäkuvauspäivien puitteissa.

Toinen raakaversio kasaantui noin kuukauden sisällä ensimmäisen version jälkeen. Tämä versio oli ensimmäinen ns. "katselukelpoinen" versio, joka kuitenkin pysytteli vielä suhteellisen uskollisena käsikirjoitukselle kohtauksien pituuksien ja kohtauksien sisältämien dialogien suhteen. Tarkoitus oli siis tehdä suuri kokonaisuus, joka olisi tietyssä mielessä varsin hiotussa kunnossa, jotta mahdollisimman toimivista kohtauksista ja niiden rykelmistä näkyisi tarpeettomat toistot, korostus- ja vaimennusvaatimukset joidenkin dramaturgisten elementtien suhteen, sekä rytmilliset epäkohdat.

Kolmannesta leikkausversiosta muotoutui ns. "final-cut", eli lopullinen leikkausversio. Tämä versio sisälsi jo hyvin varhaisissa vaiheissa lopullisia "kaupallisia" musiikkeja sekä säveltäjä Leri Leskisen demomusiikkeja, ja siitä myöskin karsiutui jo hyvin varhaisessa vaiheessa pois paljon kohtauksia, jotka tuntuivat kokonaisuuden kannalta tarpeettomilta lisäyksiltä elokuvaan. Tässä versiossa pureuduttiin hyvin systemaattisesti kohtauksien sisäisiin jännitteisiin, sekä muokattiin leikkausta hyvin pitkälti dialogin ja toiminnan ehdoilla elokuvan teemoja ja punaisia lankoja seuraten.

Elokuvan alkukohtauksia muokattiin ehkä eniten suhteessa koko elokuvan muuhun materiaaliin. Tämä sen vuoksi, että alusta saataisiin mahdollisimman mukaansatempaava ja kiinnostava, ja että vaadittavat alustukset ja istutukset tulisivat selvästi tai ainakin selvätajuisesti esiin kohtauksien ryppäästä, kuitenkaan tekemättä näistä liian "rautalankamaisia" tai kaavamaisia. Hyvin haastava aspekti suuren kokonaisuuden leikkaamisessa oli katsoa versioita ja kohtauskokonaisuuksia yhä uudestaan ja uudestaan "raikkain silmin", eli tietynlainen asettautuminen katsojan rooliin, kun hän näkee elokuvan ensimmäistä kertaa. Ja tähän suhteutettuna se tietynlainen tyyli, mitä koko elokuva noudattaisi sujuvuuden, ymmärrettävyyden ja kokonaiskerronnan suhteen.

Näin jälkikäteen tarkasteltuna otaksuisin elokuvan leikkauksen seuraavan aika selvästi amerikkalaisen nykyelokuvan ns. "perusleikkaus"-tyyliä. Dialogikohtauksien kuvallinen rytmi kulkee päähenkilöiden repliikkien ehdoilla, kuitenkin korostamalla tiettyjä reaktioita vastanäyttelijässä tarpeen niin vaatiessa. Useat kohtaukset pysyttelevät pitkälti yhdessa kuvakoossa niin kauan kuin draama tässä otoksessa toimii. Kohtauksissa pyritään välttämään "ylileikkaamista", eli tarpeetonta hyppelyä kuvakoosta- tai kulmasta toiseen. Kohtausten väliset siirtymät ovat melko hillittyjä ja traditionaalisia, turvautuen vain satunnaisesti joihinkin erikoisiin painotuksiin, mutta pysytellen kuitenkin nykykatsojalle tutuissa leikkauksellisissa ratkaisuissa. Yleisesti ottaen Levottomat-elokuvan leikkaus pyrkii pysymään uskollisena käsikirjoituksen sekä näyttelijätyön luomalle tunnelmalle, sekä tietysti ohjaajan oman kädenjäljen tyylille ja rytmitajulle.

Ylsinkö sitten näin jälkikäteen tarkasteltuna asettamaani haasteeseen tehdä Levottomista "elokuvan näköinen elokuva"? Tätä artikkelia kirjoittaessa elokuvan leikkaamisesta on kulunut jo puolitoista vuotta, enkä osaa varmastikkaan vielä katsoa elokuvaa täysin objektiivisesti, semminkin kun kyseinen projekti oli minulle ensimmäinen taiteellisesti päävastuullinen suuri työ. Ainahan voi sanoa, että jotkut ratkaisut tai painotukset tekisin näin jälkikäteen toisin. Tai poistaisin elokuvasta sellaista, mitä olen saamani palautteen ja kritiikin myötä kokenut poistamisen arvoiseksi. Mutta haluan myös ajatella elokuvantekemistä siltä kantilta, että ne ovat tekijöidensä omien kehityskaarien tuotteita, kokeiluja, riskien ottamista ja omaan visioonsa luottamista. Kaikki tämä sellaisten hyveiden ehdoilla, kuten keskittyminen, omistautuminen ja parhaaseensa pyrkiminen.

Levottomat-elokuva on tehty siinä uskossa ja tarkoitusperässä, että se antaisi katsojalle elämyksiä, ajatuksia ja tietyssä mielessä tarkoituksenmukaista mahdollisuutta eskapismin harjoittamiseen elokuvalipun hintaa vastaan, tarpeettomasti katsojan makua ja älyä ali- tai yliarvioimatta.

(artikkeli on tiivistelmä Samu Heikkilän taiteen maisterin lopputyön "Levottomat-elokuvan leikkaus" esipuheesta)

Samu Heikkilä [http://koti.welho.com/sheikkil/]

Levottomat purjehtimassa
© Solar Films Inc. Oy

 

 
Kuvake alkuperäisen mediaseurantakuvan tilalla