DVD-video, mediataiteen uusi ja vanhanaikainen mahdollisuus
DVD-levyjä toistavien kotilaitteiden
myynti on tämän vuoden aikana lähtenyt vihdoin jo
kauan povattuun kasvuun ja myyntivideoiden määrissä
DVD-video on juuri ohittanut VHS-kasetin. DVD on siis korvaamassa
pitkään palvelleenVHS- formaatin videon tallenne-alustana.
DVD-videon ajatellaan usein olevan vain nauhan korvaava, teknisesti
kehittyneempi tallenne-alusta, mutta se voi tarjota myös mediataiteelle
ja dokumentaristille hyvinkin kiinnostavia uusi ilmaisumahdollisuuksia.
Vuoden loppuun mennessä Suomessa julkaistaan peräti kuusi
osin AVEK-vetoista, mediataiteen piiriin luettavaa DVD-videoteosta.
Yksi niistä on Jorma Harjamäen "Friiperin risti"
jonka yhteydessä valmistuu myös hänen DVD-videoformaatin
ääni-ilmaisua tutkiva väitöskirjansa.
Uusi tallennusformaatti myös multimedialle
Jos
DVD-levy mullistaa videomarkkinoita, antaa uusi tallennusmenetelmä
myös multimediateoksille aivan uusi mahdollisuuksia. Multimedian
tallennusalustana jo toistakymmentä vuotta toiminut CD-rom
mahdollistaa laajat interaktiiviset toiminnot, mutta kovin suppeat
audiovisuaaliset keinot. Kiinnostus sen käyttöön
onkin jo vuosia ollut hiipumassa, niin kaupallisten tuottajien,
kuin taiteilijoidenkin parissa. Harjamäkikin kertoo harkinneensa
väitöskirjaa CD-romin ääni-ilmaisusta, mutta
todenneensa sen ominaisuuksiltaan niin vaatimattomaksi, ettei tutkimustyö
voinut tuottaa kiinnostavaa tulosta. DVD-rom tuo tietokonepäätteellä
käytettävään multimediaan teknisen parannuksen,
kun tallennuskapasiteetti kertautuu moninkertaiseksi. Multimedian
tekijän aina haaveilema koko ruudun täyttävä
korkealaatuinen videokuva syrjäyttää siis pian CD:n
pahimmillaan tupakka-askin kokoisen ja reilusti alle 25 kuvaa sekunnissa
nykivät videoklipit. Äänen laatuakaan ei ole enää
pakko uhrata pakkauskoolle, eikä ääntä kohta
enää tarvitse koostaa luupitetuista katkelmista.
Laajuus
on mahdollisuus ja ongelma
Suuren
kapasiteetin mahdollistama, visuaalisesti realistinen ja loputtomalta
tuntuvan navigoinnin multimediamaailma tulee nostamaan rompputeokset
taas uudelle elämystasolle, mutta multimedian ja kuluttajille
levitettävän mediataiteen perusongelmaan se ei tuo helpotusta
- päin vastoin. On selvää, että multimedian
kasvanut laajuus ja tekninen laadukkuus nostaa myös tuotantokulut
yhä kauemmas kotimaisten toimijoiden ulottumattomiin. Kansainväliset
tuottajat eivät ole nekään saaneet kasvatettua DVD-multimedian
artikkelimäärää kovin laajaksi, vaikka formaatti
on ollut jo vuosia olemassa, Harjamäki toteaa. DVD-rom multimedian
mestariteoksia saamme ilmeisesti vielä odottaa ja kotimaisista
voi näillä tukiresursseilla olla turha edes haaveilla.
Perinteisen CD-rom multimedian tuotantokulut ovat lyhytelokuvan
luokkaa ja laadukkaan DVD-romin tuotanto voi kohota puolipitkän
kotimaisen lukemiin.
Romput
pc-ansassa
PC-multimedian,
CD- ja DVD-romin ilmaisuvoiman mahdollisuuksia rajoittaa Harjamäen
mukaan käyttöympäristö. Työpöydällä
jököttävä tietokone on jo tekniseltä perustaltaan
huono elämysten tuottaja ja erityisesti PC-maailman sekava
laitekanta ja vaihtuvat standardit rajoittavat kunnianhimoisen ja
pitkään käyttöön suunnitellun median kehittämismahdollisuuksia
välineelle. DVD-videon eräs parhaista puolista onkin sen
sijoittuminen yhtenäiseen ja melko vakioituun laiteympäristöön,
"kodin viihdekeskukseen", joksi televisioon ja kuusikanavaiseen
5.1 kaiutinjärjestelmään kytketty DVD-soitin on selvästi
muodostumassa. Yhtenä tulevaisuuden mahdollisuutena laadukkaalle
DVD-multimedialle Harjamäki näkee myös pelikonsolien
kehittymisen multimedian "yleiskoneiksi".
DVD-videolla
on oma ilmaisukielensä
Kotimaisten
multimediateosten tuotantokurjuudessa on erittäin kiinnostavaa
nähdä millaisia luovia mahdollisuuksia Harjamäki
löytää tuotannollisesti DVD-romia huomattavasti vähemmän
vaativasta, mutta silti aikaisempia formaatteja monin tavoin kehittyneemmästä
DVD-videosta.
Harjamäki
kertoo DVD-videon poikkeavan DVD-romista selkeimmin käyttöympäristönsä
puolesta. Romppu on tehty pelkästään tietokonepäätteellä
avattavaksi, kun DVD-video avautuu PC:n ruudun lisäksi tavallisissa
televisioon liitettävissä DVD-soittimissa. Se ei sisällä
paljoakaan multimedian hienouksia, interaktiivisuutta tai vapaalta
tuntuvaa navigointia kuvapinnallaan. Siinä navigointi toisiinsa
linkitettyjen valokuva-, video- ja äänileikkeiden välillä
tapahtuu DVD-soittimen kaukosäätimellä kuvaruudun
interaktiivisia "nappuloita painellen".
Rajoituksistaan
huolimatta ja osin jopa juuri niiden ansiosta kyseessä on hyvin
kiinnostava media. Jorma Harjanmäki kuvailee DVD-videota elokuvan,
videon, multimedian ja audiofonian sukulaiseksi, mutta niin omanlaisekseen,
että on syytä puhua aivan uudesta mediasta ja myös
sen aivan itsenäisestä ilmaisukielestä.
Näytä
kaavio isompana »

©
Jorma
Harjamäki
Multilineaarisen teoksen käsikirjoittaminen vaatii omaa
tekniikkaansa. Erilaiset vuokaaviot ovat osoittautuneet käyttökelpoisiksi
monimutkaisten navigointijärjestelmien suunnittelussa. Jorma
Harjamäen Friiperin risti- multimediadokumentin vuokaavio
paljastaa DVD-videon mahdollisuudet monimutkaisenkin mediateoksen
alustana. Kaavion laatikot sisältävät yhden kerrotun
kauhutarinan, siihen liittyvän hitaasti muuntuvan kuva-aiheen
ja edelliseen ja seuraavaan tarinaan liittyvän äänimotiivin.
Navigointi on mahdollista molempiin suuntiin.
Ääni
on myös kuvailmaisun selkäranka
Jorma
Harjamäki pitää DVD-videon tärkeimpänä
teknisenä ominaisuutena, epälineaarisuuden ohella, kaikkiin
levyihin liittyvää monikanavaista ja muutenkin perinteistä
CD-ääntä korkealuokkaisempaa äänijärjestelmää.
Ei olekaan yllättävää, että moniin tunnettuihin
kotimaisiin dokumenttielokuviin äänimaailman ja musiikin
luonut säveltäjä ja äänisuunnittelija kiinnostui
DVD-videon ääniominaisuuksista. "Vihdoinkin media
jossa voin kokeilla kaikkia ääni-ilmaisun ideoitani"
Harjamäki innostuneena toteaa ja jatkaa:
"Jokainen
elokuvaa harrastava tietää, että elokuvan tunnevaikutus
nojaa voimakkaasti ääneen. Harkitulla äänen
käytöllä saadaan dokumenttielokuvan hyvinkin epäyhtenäinen
materiaali palvelemaan kokonaisuutta ja kaupallisissa elokuvissa
äänellä on valtava rooli, esimerkiksi kauhuelokuvan
pelotteluvaikutus perustuu paljolti äänisuunnittelijan
tekemään työhön."
Friiperin
risti - Suomalaisen kansanperinteen pimeämpää puolta
Kauhuelokuva
on yhtenä ilmaisullisena lähtökohtana DVD-videotuotannolle
"Friiperin risti". Se on Harjamäen Elokuvataiteen
laitokselle valmistuvan DVD:n ääni-ilmaisua tutkivan väitöskirjan
taiteellinen osuus. Teos pohjautuu tekijän lapsuusympäristön
ja suvun vuosisataisen asuinpaikan, Miedon kylän Friiperin
mäen historiallisiin "kammotus"- ja kummitustarinoihin.
"Haastattelin
sukulaisiani ja muita paikallisia, joilta sain kolmekymmentäkahdeksan
tarinaa, lisäksi hyödynsin isoisäni muistiinpanoja.
Hän oli kirjoittanut keräämiensä valokuvien
taakse seikkaperäiset selostukset kuviin liittyvistä henkilöistä
ja tapahtumista. Päiväkirjan pitämiseen ja perusteelliseen
tallentamiseen lopulta väsyttyään, hän puhui
loput muistonsa magnetofonin nauhoille."
Harjamäellä
on siis käytössään todellinen perinnetiedon
aarreaitta, jota hän on täydentänyt tutustumalla
keskiaikaisiin oikeuden pöytäkirjoihin ja Samuli Paulaharjun
tallentamiin, samaan seutuun liittyviin kauhutarinoihin. Harjamäki
kertoo noitaoikeudenkäyntejä olleen juuri tällä
alueella poikkeuksellisen paljon, mikä kertoo ehkä kristillisen
käännytystyön löytäneen vaikeimman vastuksensa
juuri Pohjanmaalta.
"Sittemmin
erilaiset hurmahenkiset ja sulkeutuneet uskonnolliset liikkeet juurtuivat
pakanallisia tapoja viljelleeseen yhteisöön. Ehkä
uuden ja vanhan ristiriita ja myös uusien tunnustettujen aatteiden
ehdottomuus loivat niitä sosiaalisia paineita, joiden vuoksi
Friiperin ristin alue tuntuu tuottaneen merkillistä väkivaltaa
ja koko maan synkimmän tarinaperinteen."
Kauhua kuudesta kaiuttimesta
"Äänen
rakentaminen tapahtuu tässä työssä samoin metodein
kuin nykymusiikin säveltäminen. Ensin keskitytään
yksittäisiin äänielementteihin ja katsotaan mitä
niistä eri työkaluilla saadaan aikaan. Lopulta tästä
tuotetusta massiivisesta äänisaaliista valitaan kokonaisuutta
parhaiten palvelevat äänet, jotka sitten yhdistetään
jälleen muokkausta jatkaen. Työmäärä on
valtava ja valmiiseen teokseen päätyy aina vain murto
osa tuotetuista raakaäänistä." Harjamäki
huokaa.
Harjamäki
työstää teostaan kotinsa yhteyteen rakennetussa kokeilustudiossa,
jossa äänen muokkausta suoritetaan mm. Ircamin, Pariisin
Pompidou- museon nykymusiikkikeskuksessa kehitellyillä synteesitekniikoilla.
Harjamäki soittaa studiossaan näytteen granular- tekniikalla
muokkaamaansa lapsen itkua ja on todella helppo uskoa tekijän
vakuutteluja DVD-äänentoiston ilmaisullisesta tehosta.
"DVD-5.1
ääni ei ole lainkaan sama kuin vastaava elokuvateatteriääni.
Levyjä katsotaan kotioloissa, jolloin kaiuttimet ovat huomattavan
lähellä kuulijoita. Tämä mahdollistaa hyvin
tarkan äänen sijoittelun tilaan. On melko helppoa tuottaa
vaikutelmia, joissa teoksen yleisö ei todellakaan tiedä,
tuleeko ääni kaiuttimista vai kuuluiko kammottava valitus
vaikka rappukäytävästä. Tällainen tarkkuus
ei elokuvateatterissa onnistuisi, eikä olisi ilmaisullisesti
edes mielekästä, mutta se antaa radiofoniselle ilmaisulle
aivan valtavia mahdollisuuksia." Harjamäki selittää.
Tarinoiden seitti
Navigointikartta,
vuokaavio on Harjamäen mielestä tärkein multilineaarisen
teoksen käsikirjoituksen väline.
"Käytän
kaaviota jatkuvasti ääni- ja kuvaelementtejä suunnitellessani.
Olen antanut teoksen osille erilaisia tunnesisältöjä,
joita pyrin audiovisuaalisella materiaalilla korostamaan. Valikossa
siirtyily ei tuota vain uutta kerrottua kauhutarinaa, vaan myös
kuva ja äänimaailman teemojen varioitumista, joka samalla
ikään kuin kehittyy määrättyyn suuntaan.
Vaikka kyseessä on tietysti dokumentaarinen teos, on sen materiaali
kuitenkin persoonallisten mielihalujeni mukaan niin pitkälle
muokattua, ettei se ole enää vähäisessäkään
määrin kansanperinteellinen hakuteos, vaan taideteosmuotoinen
matka melko hämärissäkin mielentiloissa."
Mediataiteen ja dokumentin uusia mahdollisuuksia
Harjamäen
teos avaa mielenkiintoisia näköaloja mediataiteen ja dokumentin
ilmaisukielen uusiin mahdollisuuksiin. Hän kertoo monien dokumenttiohjaajien,
joiden kanssa on työskennellyt, tuskailleen perinteisen lineaarisen
rakenteen kanssa ja voi ollakin, ettei lineaarinen esitystapa ole
kaikkiin aiheisiin edes sopinut.
"DVD-videon
avulla olisi joskus ollut mahdollista rakentaa teos mielekkäämmällä
dramaturgialla. Ehkä jonkun dokumenttielokuvan sisältämän
teeman kehittelyyn ei olisi tarvetta uhrata niin paljon aikaa, jos
katsoja voisi tarvitessaan ja katsomisen aikana poikkeilla lineaarisesta
etenemisestä syvyyssuuntaan täydentämään
pohjatietojaan. Eihän DVD-videossa ole lainkaan välttämätöntä
hylätä kokonaan lineaarista rakennetta tai dokumenttielokuvan
perinnettä, kuten Friiperin ristissä tapahtuu. Menetelmä
mahdollistaa myös lineaarisen teoksen, johon sisältyy
vain hillitysti epälineaarisia elementtejä. Välineessä
on niin monia muitakin hyviä puolia, kuten intiimiys ja aivan
uudet levitysmahdollisuudet esimerkiksi levykaupoissa." Harjamäki
toteaa lopuksi viitaten levy-yhtiön kanssa solmimaansa levityssopimukseen.

© Veli Granö
Jorma Harjamäen hyvin varustetussa Herttoniemen kokeilustudiossa
on syntynyt monen dokumenttielokuvan äänimaailma ja
musiikki. Friiperin risti -teoksen outoon maailmaan tekijän
houkutteli lapsena kuullut poltergeist -tarinat ja isoisänsä
Toivo Haapamäen kuva-albumeista löytyneet tarkat muistiinpanot
kylän tapahtumista ja ihmisistä.
Harjamäen
työ on syksyn DVD-videoista pisimmällä uuden median
mahdollisuuksien käytössä. Kaikissa uutuuksissa hyödynnetään
pääosin perinteistä, lineaarista kerrontaa, mutta
teoksissa on myös epälineaarisia osioita. Kaikki ovat
myös huomioineet uuden äänijärjestelmän
mahdollisuudet. On kiinnostavaa nähdä innostuvatko taiteilijat
ja dokumentaristit tästä pitkään aikaan ensimmäisestä
todella varteenotettavasta ja laajaan kuluttajakäyttöön
soveltuvasta mediasta. Hyviä syitä ainakin olisi!
Artikkeli
perustuu äänisuunnittelija, tuottaja Jorma Harjamäen
kanssa käytyihin keskusteluihin DVD-videon ilmaisullisista
keinoista.
Julkaistu:
AVEK 2/2002 [www.kopiosto.fi/avek]
Friiperin risti julkaistiin syksyllä 2002.
- Sisältö: Pohjalaisia kauhutarinoita, multimediadokumentti,
lisäraidalla dokumentaarinen esitys tekoprosessista ja tausta-aineistosta
- Ohjaus: Jorma Harjamäki
- Tuotanto: Shaman Audiovisual Oy, Jorma Harjamäki
- Rahoitus: Tuotantotuki/AVEK 2002, Suomen Kulttuurirahasto, Etelä-Pohjanmaan
rahasto, Niilo Helanderin säätiö, Taiteen keskustoimikunta,
mediataide
- Levitys: Fuga Oy [www.fuga.fi]
|