DVD-video, mediataiteen uusi ja vanhanaikainen mahdollisuus

DVD-levyjä toistavien kotilaitteiden myynti on tämän vuoden aikana lähtenyt vihdoin jo kauan povattuun kasvuun ja myyntivideoiden määrissä DVD-video on juuri ohittanut VHS-kasetin. DVD on siis korvaamassa pitkään palvelleenVHS- formaatin videon tallenne-alustana. DVD-videon ajatellaan usein olevan vain nauhan korvaava, teknisesti kehittyneempi tallenne-alusta, mutta se voi tarjota myös mediataiteelle ja dokumentaristille hyvinkin kiinnostavia uusi ilmaisumahdollisuuksia. Vuoden loppuun mennessä Suomessa julkaistaan peräti kuusi osin AVEK-vetoista, mediataiteen piiriin luettavaa DVD-videoteosta. Yksi niistä on Jorma Harjamäen "Friiperin risti" jonka yhteydessä valmistuu myös hänen DVD-videoformaatin ääni-ilmaisua tutkiva väitöskirjansa.

Uusi tallennusformaatti myös multimedialle

Jos DVD-levy mullistaa videomarkkinoita, antaa uusi tallennusmenetelmä myös multimediateoksille aivan uusi mahdollisuuksia. Multimedian tallennusalustana jo toistakymmentä vuotta toiminut CD-rom mahdollistaa laajat interaktiiviset toiminnot, mutta kovin suppeat audiovisuaaliset keinot. Kiinnostus sen käyttöön onkin jo vuosia ollut hiipumassa, niin kaupallisten tuottajien, kuin taiteilijoidenkin parissa. Harjamäkikin kertoo harkinneensa väitöskirjaa CD-romin ääni-ilmaisusta, mutta todenneensa sen ominaisuuksiltaan niin vaatimattomaksi, ettei tutkimustyö voinut tuottaa kiinnostavaa tulosta. DVD-rom tuo tietokonepäätteellä käytettävään multimediaan teknisen parannuksen, kun tallennuskapasiteetti kertautuu moninkertaiseksi. Multimedian tekijän aina haaveilema koko ruudun täyttävä korkealaatuinen videokuva syrjäyttää siis pian CD:n pahimmillaan tupakka-askin kokoisen ja reilusti alle 25 kuvaa sekunnissa nykivät videoklipit. Äänen laatuakaan ei ole enää pakko uhrata pakkauskoolle, eikä ääntä kohta enää tarvitse koostaa luupitetuista katkelmista.

Laajuus on mahdollisuus ja ongelma

Suuren kapasiteetin mahdollistama, visuaalisesti realistinen ja loputtomalta tuntuvan navigoinnin multimediamaailma tulee nostamaan rompputeokset taas uudelle elämystasolle, mutta multimedian ja kuluttajille levitettävän mediataiteen perusongelmaan se ei tuo helpotusta - päin vastoin. On selvää, että multimedian kasvanut laajuus ja tekninen laadukkuus nostaa myös tuotantokulut yhä kauemmas kotimaisten toimijoiden ulottumattomiin. Kansainväliset tuottajat eivät ole nekään saaneet kasvatettua DVD-multimedian artikkelimäärää kovin laajaksi, vaikka formaatti on ollut jo vuosia olemassa, Harjamäki toteaa. DVD-rom multimedian mestariteoksia saamme ilmeisesti vielä odottaa ja kotimaisista voi näillä tukiresursseilla olla turha edes haaveilla. Perinteisen CD-rom multimedian tuotantokulut ovat lyhytelokuvan luokkaa ja laadukkaan DVD-romin tuotanto voi kohota puolipitkän kotimaisen lukemiin.

Romput pc-ansassa

PC-multimedian, CD- ja DVD-romin ilmaisuvoiman mahdollisuuksia rajoittaa Harjamäen mukaan käyttöympäristö. Työpöydällä jököttävä tietokone on jo tekniseltä perustaltaan huono elämysten tuottaja ja erityisesti PC-maailman sekava laitekanta ja vaihtuvat standardit rajoittavat kunnianhimoisen ja pitkään käyttöön suunnitellun median kehittämismahdollisuuksia välineelle. DVD-videon eräs parhaista puolista onkin sen sijoittuminen yhtenäiseen ja melko vakioituun laiteympäristöön, "kodin viihdekeskukseen", joksi televisioon ja kuusikanavaiseen 5.1 kaiutinjärjestelmään kytketty DVD-soitin on selvästi muodostumassa. Yhtenä tulevaisuuden mahdollisuutena laadukkaalle DVD-multimedialle Harjamäki näkee myös pelikonsolien kehittymisen multimedian "yleiskoneiksi".

DVD-videolla on oma ilmaisukielensä

Kotimaisten multimediateosten tuotantokurjuudessa on erittäin kiinnostavaa nähdä millaisia luovia mahdollisuuksia Harjamäki löytää tuotannollisesti DVD-romia huomattavasti vähemmän vaativasta, mutta silti aikaisempia formaatteja monin tavoin kehittyneemmästä DVD-videosta.

Harjamäki kertoo DVD-videon poikkeavan DVD-romista selkeimmin käyttöympäristönsä puolesta. Romppu on tehty pelkästään tietokonepäätteellä avattavaksi, kun DVD-video avautuu PC:n ruudun lisäksi tavallisissa televisioon liitettävissä DVD-soittimissa. Se ei sisällä paljoakaan multimedian hienouksia, interaktiivisuutta tai vapaalta tuntuvaa navigointia kuvapinnallaan. Siinä navigointi toisiinsa linkitettyjen valokuva-, video- ja äänileikkeiden välillä tapahtuu DVD-soittimen kaukosäätimellä kuvaruudun interaktiivisia "nappuloita painellen".

Rajoituksistaan huolimatta ja osin jopa juuri niiden ansiosta kyseessä on hyvin kiinnostava media. Jorma Harjanmäki kuvailee DVD-videota elokuvan, videon, multimedian ja audiofonian sukulaiseksi, mutta niin omanlaisekseen, että on syytä puhua aivan uudesta mediasta ja myös sen aivan itsenäisestä ilmaisukielestä.

Näytä kaavio isompana »

© Jorma Harjamäki

Multilineaarisen teoksen käsikirjoittaminen vaatii omaa tekniikkaansa. Erilaiset vuokaaviot ovat osoittautuneet käyttökelpoisiksi monimutkaisten navigointijärjestelmien suunnittelussa. Jorma Harjamäen Friiperin risti- multimediadokumentin vuokaavio paljastaa DVD-videon mahdollisuudet monimutkaisenkin mediateoksen alustana. Kaavion laatikot sisältävät yhden kerrotun kauhutarinan, siihen liittyvän hitaasti muuntuvan kuva-aiheen ja edelliseen ja seuraavaan tarinaan liittyvän äänimotiivin. Navigointi on mahdollista molempiin suuntiin.

Ääni on myös kuvailmaisun selkäranka

Jorma Harjamäki pitää DVD-videon tärkeimpänä teknisenä ominaisuutena, epälineaarisuuden ohella, kaikkiin levyihin liittyvää monikanavaista ja muutenkin perinteistä CD-ääntä korkealuokkaisempaa äänijärjestelmää. Ei olekaan yllättävää, että moniin tunnettuihin kotimaisiin dokumenttielokuviin äänimaailman ja musiikin luonut säveltäjä ja äänisuunnittelija kiinnostui DVD-videon ääniominaisuuksista. "Vihdoinkin media jossa voin kokeilla kaikkia ääni-ilmaisun ideoitani" Harjamäki innostuneena toteaa ja jatkaa:

"Jokainen elokuvaa harrastava tietää, että elokuvan tunnevaikutus nojaa voimakkaasti ääneen. Harkitulla äänen käytöllä saadaan dokumenttielokuvan hyvinkin epäyhtenäinen materiaali palvelemaan kokonaisuutta ja kaupallisissa elokuvissa äänellä on valtava rooli, esimerkiksi kauhuelokuvan pelotteluvaikutus perustuu paljolti äänisuunnittelijan tekemään työhön."

Friiperin risti - Suomalaisen kansanperinteen pimeämpää puolta

Kauhuelokuva on yhtenä ilmaisullisena lähtökohtana DVD-videotuotannolle "Friiperin risti". Se on Harjamäen Elokuvataiteen laitokselle valmistuvan DVD:n ääni-ilmaisua tutkivan väitöskirjan taiteellinen osuus. Teos pohjautuu tekijän lapsuusympäristön ja suvun vuosisataisen asuinpaikan, Miedon kylän Friiperin mäen historiallisiin "kammotus"- ja kummitustarinoihin.

"Haastattelin sukulaisiani ja muita paikallisia, joilta sain kolmekymmentäkahdeksan tarinaa, lisäksi hyödynsin isoisäni muistiinpanoja. Hän oli kirjoittanut keräämiensä valokuvien taakse seikkaperäiset selostukset kuviin liittyvistä henkilöistä ja tapahtumista. Päiväkirjan pitämiseen ja perusteelliseen tallentamiseen lopulta väsyttyään, hän puhui loput muistonsa magnetofonin nauhoille."

Harjamäellä on siis käytössään todellinen perinnetiedon aarreaitta, jota hän on täydentänyt tutustumalla keskiaikaisiin oikeuden pöytäkirjoihin ja Samuli Paulaharjun tallentamiin, samaan seutuun liittyviin kauhutarinoihin. Harjamäki kertoo noitaoikeudenkäyntejä olleen juuri tällä alueella poikkeuksellisen paljon, mikä kertoo ehkä kristillisen käännytystyön löytäneen vaikeimman vastuksensa juuri Pohjanmaalta.

"Sittemmin erilaiset hurmahenkiset ja sulkeutuneet uskonnolliset liikkeet juurtuivat pakanallisia tapoja viljelleeseen yhteisöön. Ehkä uuden ja vanhan ristiriita ja myös uusien tunnustettujen aatteiden ehdottomuus loivat niitä sosiaalisia paineita, joiden vuoksi Friiperin ristin alue tuntuu tuottaneen merkillistä väkivaltaa ja koko maan synkimmän tarinaperinteen."

Kauhua kuudesta kaiuttimesta

"Äänen rakentaminen tapahtuu tässä työssä samoin metodein kuin nykymusiikin säveltäminen. Ensin keskitytään yksittäisiin äänielementteihin ja katsotaan mitä niistä eri työkaluilla saadaan aikaan. Lopulta tästä tuotetusta massiivisesta äänisaaliista valitaan kokonaisuutta parhaiten palvelevat äänet, jotka sitten yhdistetään jälleen muokkausta jatkaen. Työmäärä on valtava ja valmiiseen teokseen päätyy aina vain murto osa tuotetuista raakaäänistä." Harjamäki huokaa.

Harjamäki työstää teostaan kotinsa yhteyteen rakennetussa kokeilustudiossa, jossa äänen muokkausta suoritetaan mm. Ircamin, Pariisin Pompidou- museon nykymusiikkikeskuksessa kehitellyillä synteesitekniikoilla. Harjamäki soittaa studiossaan näytteen granular- tekniikalla muokkaamaansa lapsen itkua ja on todella helppo uskoa tekijän vakuutteluja DVD-äänentoiston ilmaisullisesta tehosta.

"DVD-5.1 ääni ei ole lainkaan sama kuin vastaava elokuvateatteriääni. Levyjä katsotaan kotioloissa, jolloin kaiuttimet ovat huomattavan lähellä kuulijoita. Tämä mahdollistaa hyvin tarkan äänen sijoittelun tilaan. On melko helppoa tuottaa vaikutelmia, joissa teoksen yleisö ei todellakaan tiedä, tuleeko ääni kaiuttimista vai kuuluiko kammottava valitus vaikka rappukäytävästä. Tällainen tarkkuus ei elokuvateatterissa onnistuisi, eikä olisi ilmaisullisesti edes mielekästä, mutta se antaa radiofoniselle ilmaisulle aivan valtavia mahdollisuuksia." Harjamäki selittää.

Tarinoiden seitti

Navigointikartta, vuokaavio on Harjamäen mielestä tärkein multilineaarisen teoksen käsikirjoituksen väline.

"Käytän kaaviota jatkuvasti ääni- ja kuvaelementtejä suunnitellessani. Olen antanut teoksen osille erilaisia tunnesisältöjä, joita pyrin audiovisuaalisella materiaalilla korostamaan. Valikossa siirtyily ei tuota vain uutta kerrottua kauhutarinaa, vaan myös kuva ja äänimaailman teemojen varioitumista, joka samalla ikään kuin kehittyy määrättyyn suuntaan. Vaikka kyseessä on tietysti dokumentaarinen teos, on sen materiaali kuitenkin persoonallisten mielihalujeni mukaan niin pitkälle muokattua, ettei se ole enää vähäisessäkään määrin kansanperinteellinen hakuteos, vaan taideteosmuotoinen matka melko hämärissäkin mielentiloissa."

Mediataiteen ja dokumentin uusia mahdollisuuksia

Harjamäen teos avaa mielenkiintoisia näköaloja mediataiteen ja dokumentin ilmaisukielen uusiin mahdollisuuksiin. Hän kertoo monien dokumenttiohjaajien, joiden kanssa on työskennellyt, tuskailleen perinteisen lineaarisen rakenteen kanssa ja voi ollakin, ettei lineaarinen esitystapa ole kaikkiin aiheisiin edes sopinut.

"DVD-videon avulla olisi joskus ollut mahdollista rakentaa teos mielekkäämmällä dramaturgialla. Ehkä jonkun dokumenttielokuvan sisältämän teeman kehittelyyn ei olisi tarvetta uhrata niin paljon aikaa, jos katsoja voisi tarvitessaan ja katsomisen aikana poikkeilla lineaarisesta etenemisestä syvyyssuuntaan täydentämään pohjatietojaan. Eihän DVD-videossa ole lainkaan välttämätöntä hylätä kokonaan lineaarista rakennetta tai dokumenttielokuvan perinnettä, kuten Friiperin ristissä tapahtuu. Menetelmä mahdollistaa myös lineaarisen teoksen, johon sisältyy vain hillitysti epälineaarisia elementtejä. Välineessä on niin monia muitakin hyviä puolia, kuten intiimiys ja aivan uudet levitysmahdollisuudet esimerkiksi levykaupoissa." Harjamäki toteaa lopuksi viitaten levy-yhtiön kanssa solmimaansa levityssopimukseen.

© Veli Granö

Jorma Harjamäen hyvin varustetussa Herttoniemen kokeilustudiossa on syntynyt monen dokumenttielokuvan äänimaailma ja musiikki. Friiperin risti -teoksen outoon maailmaan tekijän houkutteli lapsena kuullut poltergeist -tarinat ja isoisänsä Toivo Haapamäen kuva-albumeista löytyneet tarkat muistiinpanot kylän tapahtumista ja ihmisistä.

Harjamäen työ on syksyn DVD-videoista pisimmällä uuden median mahdollisuuksien käytössä. Kaikissa uutuuksissa hyödynnetään pääosin perinteistä, lineaarista kerrontaa, mutta teoksissa on myös epälineaarisia osioita. Kaikki ovat myös huomioineet uuden äänijärjestelmän mahdollisuudet. On kiinnostavaa nähdä innostuvatko taiteilijat ja dokumentaristit tästä pitkään aikaan ensimmäisestä todella varteenotettavasta ja laajaan kuluttajakäyttöön soveltuvasta mediasta. Hyviä syitä ainakin olisi!

Artikkeli perustuu äänisuunnittelija, tuottaja Jorma Harjamäen kanssa käytyihin keskusteluihin DVD-videon ilmaisullisista keinoista.

Julkaistu: AVEK 2/2002 [www.kopiosto.fi/avek]

Friiperin risti julkaistiin syksyllä 2002.

• Sisältö: Pohjalaisia kauhutarinoita, multimediadokumentti, lisäraidalla dokumentaarinen esitys tekoprosessista ja tausta-aineistosta
• Ohjaus: Jorma Harjamäki
• Tuotanto: Shaman Audiovisual Oy, Jorma Harjamäki
• Rahoitus: Tuotantotuki/AVEK 2002, Suomen Kulttuurirahasto, Etelä-Pohjanmaan rahasto, Niilo Helanderin säätiö, Taiteen keskustoimikunta, mediataide
• Levitys: Fuga Oy [www.fuga.fi]