|
Elokuvan
lopullinen formaatti, jolta elokuva esitetään yleisölle.
Perinteisin, edelleenkin yleisin formaatti on 35 mm:n filmi
(joskus 16 mm tai 70 mm). Filmin rinnalle on viime aikoina
tullut erottelukykyinen, digitaalinen HighDefinition -video,
joka voidaan jakaa esityspaikkoihin verkon välityksellä
tai lähettää erilaisina vähän tilaa
vievinä tallenteina ympäri maailman.
Televisiota
varten elokuvasta tehdään yleensä loivakontrastinen
kopio, joka siirretään skannerissa kuvaamalla videotallenteeksi.
(useimmiten DigiBeta-nauhalle tai kovalevylle) TV-lähetystä
varten. Filmin skannaaminen voidaan tehdä joko joko analogisesti
tai digitaalisesti.
Loivakontrastinen
eli loiva kopio on filmikopio, jossa sävyerot ovat pienemmät
kuin normaalissa elokuvateatteriin tarkoitetussa esityskopiossa.
Näin valmistetusta filmikopiosta elokuvan siirto videolle
onnistuu paremmin kuin jyrkemmästä elokuvateatterikopiosta.
Ks.
Filmi
Lauri
Tykkyläinen: Filmikelan
historiaa
|
