Robert Wise

oli yksi Sodankylän elokuvajuhlien päävieraista 1994. Tuo syyskuun 10. päivänä 80 vuotta täyttänyt tuottaja-ohjaaja, tätä nykyä myös Oscar-akatemian puheenjohtaja liittyi luontevasti Sodankylän harmaahapsisten mutta äärimmäisen skarppien ja valppaiden elonkuvantekijöiden joukkoon. Todellinen energikko, niin kuin häntä rutkasti vanhempi Andre de Toth tai nyt jo kuollut Lazlo Benedek joitakin vuosia sitten.

Wise aloitti elokuvauransa 19-vuotiaana, siirtyi erilaisten ammattitehtävien (näistä kohta enemmän) kautta ensin leikkaajaksi ja sitten vuonna 1944 ohjaajaksi. Wisen merkittävimpiä töitä 1940-luvun alussa ovat Orson Wellesin Citizen Kanen ja Mahtavien Ambersonien leikkaus. Ohjaaja hänestä tuli vähän varkain. RKO-yhtiön leivissä toimi nerokas tuottaja Val Lewton, joka oli erikoistunut hienostuneisiin pienimuotoisiin kauhuelokuviin (mm. Jacques Tourneurin Cat People, 1942 ja I Walked with a Zombie, 1943). Saksalaissyntyinen Günther von Fritsch ohjasi Lewtonille eräänlaista jatko-osaa suurmenestykseksi osoittautuneelle Cat People-elokuvalle. Lewton kyrsääntyi von Fritschin hidasteluun ja antoi elokuvan loppuunsaattamisen Wiselle, joka suoriutui tehtävästä ennätysajassa. Muita Wisen 40-luvun töitä ovat mm. edelleen Val Lewtonille tehty The Body Snatcher, 1945, Sodankylässäkin nähty tiukka film noir -teos Born to Kill (toiselta nimeltään Deadlier than the Male), 1947 - elokuva jota Petteri mainosti Kitisenrannan koulun pihalla sanoilla "very hikinen" - sekä kaikkien aikojen parhaaksi nyrkkeilyelokuvaksi usein mainittu The Set-Up (Viimeinen isku), 1949. Wiselle on ollut ominaista notkea siirtyminen lajityypistä toiseen. Hänen filmografiaansa koristavat sellaisetkin suurmenestykset kuin West Side Story, 1961 ja The Sound of Music, 1965.

Sodankylässä tuntui jotenkin luonnolliselta, että LEHTISETin juhlanumeroon olisi saatava haastattelu nimenomaan Robert Wiselta. Toimitusneuvosto uskoi tehtävän minulle: höpistiin kaikkea päätoimittajan arvovallasta, mistä en ymmärtänyt yhtään mitään. Yritin aikani lähestyä Wisea virallisia reittejä myöten, mutta miehen ohjelma oli aika täynnä. Sitten, viimeisenä päivänä puolilta päivin äkkäsin yhtäkkiä Robert Wisen Kantakievarin respassa, ilmiselvästi lähtöpuuhissa. Sisu meni hetkeksi kurkkuun, mutta ystävien pienen painostuksen jälkeen lähestyin Wisea haastattelupyynnöllä. Hän totesi: totta kai ja istahti receptionin baariin - vain havaitakseen (vanhana äänimiehenä), että "eihän tässä metelissä nauhalle mitään tartu, mennään minun huoneeseeni"). Sinne mentiin ja tässä on juttu. Yritin löytää kyselyyni jotain poikkeuksellista näkökulmaa. Puolet kysymyksistä jäi kysymättä, kun aikaa Wisen pariskunnan lähtöön oli noin 25 minuuttia.

REKKU: Mr. Wise. Te aloititte uranne äänileikkaajana...

WISE: Minä aloitin äänileikkaajan apulaisena. Sitten minusta tuli äänitehosteleikkaaja ja sen jälkeen musiikkileikkaaja.

R: Sitten jatkoitte kuvaleikkaajana?

W: Olin tavallaan käynyt läpi koko ääniosaston, joten pyysin siirtoa kuvapuolelle, joka kiinnosti kovasti. Siellä työskentelin ensin assistentin tehtävissä ja sain vähitellen osakseni vaativia leikkaustöitä.

R: Haluaisin tiedustella mielipidettänne elokuvan äänestä, nimenomaan ohjaajan näkökulmasta. Minkälainen osuus äänellä on elokuvan kokonaisuudessa?

W: Jo siitäkin syystä, että aloitin elokuvaurani äänen parissa, olen aina katsonut äänen olevan erittäin tärkeä elementti elokuvissani. Nyt en puhu pelkästään 100% dialogista - jokainen ohjaaja toivoo saavansa elokuvaansa kaiken dialogin 100% äänityksellä, mikäli vain mahdollista. Tarkoitan erityisesti tehosteita. Merkitsen työkäsikirjoitukseni reunaan erilaisilla väreillä jaksoja, joiden äänimaailmaa leimaavat tietyt äänitehosteet. Samanlaisia merkintöjä teen suunnitellun musiikin suhteen. Tällä tavalla voin ottaa jo kuvausvaiheessa huomioon tietyt ääniratkaisut ja sen, miten ne vaikuttavat kuvan rytmiin.

R: Työskentelettekö tiiviisti äänisuunnittelijan kanssa elokuvienne jälkityövaiheessa?

W: Seuraan hyvin tiiviisti kaikkia jälkityön vaiheita, keskustelen säännöllisesti kaikkien eri työtehtävissä toimivien ihmisten kanssa: tehosteleikkaajan, musiikkileikkaajan, säveltäjän... Olen aina mukana dialogin jälkiäänityksessä, mikäli jälkiääntä tarvitaan. Seuraan äänen miksauksen eri vaiheet alusta loppuun. Minulle elokuvan jälkityövaihe on hyvin tärkeä.

R: Sen näkee ja kuulee elokuvistanne. Minä pidän erityisesti joistakin erittäin dynaamisista kohtauksista elokuvassa The Curse of the Cat People. Tarkoitan jaksoja, joissa hevosten kavioiden ääni paisuu vähitellen hyvin rajuksi. Te varmaankin suunnittelitte itse tämän tehokkaan ratkaisun?

W: Hevosten kavioiden ääni oli mainittu jo käsikirjoituksessa. Mutta me näimme paljon vaivaa miksausvaiheessa löytääksemme äänelle oikean sävyn ja voimakkuuden, jotta se toimisi symbolisella tasolla.

R: Hieman yleistäen: 30- ja 40-luvun hollywood-elokuvissa eivät äänitehosteet olleet kovinkaan olennainen osa elokuvaääntä, joka rakentui enemminkin puheelle ja musiikille.

W: Paljon mahdollista. Minä en ole koskaan ajatellut asiaa tuolla tavalla. Tiedän vain, että juuri tuohon aikaan minä työskentelin tehosteleikkaajana, ja minulla oli kova kiire töissä koko ajan. Sikäli olen kanssanne samaa mieltä, että monikanavaisen stereoäänen ja surround-tekniikan myötä äänitehosteiden merkitys elokuvan äänikokonaisuudessa on kasvanut.

R: Sitten kysyisin Citizen Kanesta. Koulun keskustelussa kerroitte, että Orson Welles ei juurikaan istunut leikkaamossa, kun Te leikkasitte kyseistä elokuvaa. Miten mahtoi olla Citizen Kanen mahtavan ääniraidan laita? Valvoiko Welles äänen toteuttamista?

W: Kyllä kyllä. Welles oli hyvin aktiivinen elokuvansa äänen suhteen. Hän tuotti Hollywoodiin oman äänisuunnittelijansa New Yorkista, miehen jonka kanssa hän oli tehnyt radiotöitä. Olen unohtanut miehen nimen, mutta Citizen Kanen lopputeksteistä se löytyy. (Niin löytyi: Bailey Fesler, Rekun huom.) Ja kun sanoin, että hän ei istunut leikkaamossa, en tarkoittanut etteikö hän olisi seurannut myös kuvan leikkausta hyvin tarkasti. Hän oli hyvin tiiviisti mukana Citizen Kanen koko tekoprosessissa.

R: Minun mielestäni ohjaajan ei ole hyvä oleilla leikkaamossa kahdeksan tuntia päivässä. Leikkaaja saa näppylöitä. Puhumattakaan äänileikkaajasta. Itse elokuvakin saattaa kärsiä

W: Ymmärtääkseni jotkut nuoren polven amerikkalaiset ohjaajat eivät anna leikkaajiensa tehdä yhtään mitään itsenäisesti. He istuvat koko ajan leikkaajan selän takana valvomassa työtä. Minusta he toimivat väärin, kun eivät anna luovalle elokuvatyöntekijälle mahdollisuutta tehdä luovaa työtä. Hyvin usein leikkaaja löytää kohtaukselle sellaisen ratkaisun, joka poikkeaa ohjaajan suunnittelemasta mutta on samalla parempi. Jos leikkaajalle ei anneta mahdollisuutta luovaan kokeiluun, menetetään aina jotain olennaista. Haluaisin vielä jatkaa stereoäänestä ja erityisesti surround-kanavasta. En pidä ollenkaan siitä, että surround-kanavaan (siis teatterin takaosaan, Rekun huom.) sijoitetaan tehosteita tai muita merkittäviä ääniä. Kaikki mikä irrottaa katsojan huomion kankaalta, vain rikkoo elokuvan kokonaisuutta, häiritsee katsojan keskittymistä. Minä huomaan itse katselevani olkani yli, kun kuulen jonkin rysäyksen takaani. Surround-kanavaan voidaan sijoittaa pohjia, kaikuja ja musiikin osia, mutta ei tehosteita.

R: Olen täysin samaa mieltä kanssanne. Spielbergin Jurassic Parkissa kiusaa tavattomasti se, kun puuhun juuttunut jeeppi muuttuu yhtäkkiä teatterin kokoiseksi: tehostekolinat siirtyvät kameraa käännettäessä surround-kanaviin.

(Tässä vaiheessa huoneeseen saapuu Mrs. Wise, joka kertoo lempeästi mutta määrätietoisesti, että heillä on tasan 15 minuuttia aikaa lähtöön.)

R: Kysyisin vielä, mitä mieltä olette Sodankylän elokuvajuhlista?

W: Minun mielestäni tämä on erinomainen elokuvafestivaali. Hyvin organisoitu ja johdettu. Täällä esitetään hienoja elokuvia. On hyvä, että täällä ei ole jurya ja kilpailua ja kaikkea sellaista. Tämä on festivaali, johon ihmiset osallistuvat rakkaudesta elokuvaa kohtaan, kiinnostuksesta elokuvantekijöitä kohtaan. Tämä on hyvin voimakas tapahtuma. Vaimoni ja minä olemme nauttineet tästä valtavasti.

Julkaistu: Lehtiset [lehtiset.net]