Sävellys on elokuvassa (tai muussa AV-tuotteessa) soiva
teos.
Äänielokuvan keksimisen jälkeen elokuvamusiikki
alkoi kiinnostaa yleisöä 1930-luvulla. Siitä
tuli nopeasti olennainen osa elokuvailmaisua.
Elokuvamusiikin ns. mood-tekniikassa säveltäjät
korostivat elokuvan eri jaksojen sanomaa ja käyttivät
jaksoissa niiden tunnelmaa vastaavaa musiikkia. Useimmat elokuvamusiikin
partituurit pohjautuvat yhä mood-tekniikkaan.
Elokuvamusiikilla on kolme erityistehtävää:
- Musiikki toimii parafraasina (mukaelmana): elokuvan eri
henkilöillä on heitä luonnehtiva musiikillinen
aihe tai teema. Mukaelmien vaarana on kaavamaisuus.
- Musiikki kohdentaa (polarisoi) katsojan mielenkiinnon
tiettyyn valkokankaan tapahtumaan tai kohtauksen henkilöön.
Yksinkertaisimmillaan polarisaatio vihjaa, mitä elokuvassa
kohta tapahtuu.
- Musiikki toimii kontrapunktina (vastakohtana) kuvasisällölle.
Esimerkiksi hiljaisuus luo usein dramaattista tehoa.
ÄÄNIPÄÄ - ääni-ilmaisun ja äänikerronnan
erikoissivut Internetissä. [webpages.tuni.fi/aanipaa/index.html]
|