Kaupunkinäkymiä studiossa
Taideteollisen korkeakoulun elokuvataiteen ja lavastustaiteen osastojen yhteinen opetuksen suurprojekti
toi palan kaupunkia elokuva- ja tv-studioihin. Kurssi on mittakaavassaan
laajin opetustapahtuma osastojen historiassa. Tiedon tuottamisen
lisäksi se otti Lumeen studiotilat käyttöön
siinä laajuudessa kuin niitä voidaan käyttää.
Studio oli juuri siinä käytössä, jota varten
se alun perin rakennettiin.
©
Ville Juurikkala 2002
Eksteriöörilavaste
on ensimmäinen LTO:n lavastajien ja ETO:n kuvaajien ja ohjaajien
yhteinen opetuksellinen työprojekti, jossa opiskellaan tilankäyttöä
ja samanaikaisesti simuloidaan suuren luokan tuotantoa. Samalla
projekti on ollut etenkin lavastuksen opiskelijoille perehdyttämistä
elokuvatuotannon työtapakulttuuriin.
Kurssin
lähtökohtana on elokuvan opettamisen perusprinsiippi siitä,
että elokuvan tekoa voi parhaiten opettaa vain tekemällä
elokuvaa.
"Elokuvan tuotannollisen kaaren voi oppia ainoastaan käytännön
kautta. Kurssin eräs oppi on, että televisio ja elokuva
ovat välineinä täysin erilaisia ja että myös
lavastajilta vaaditaan elokuvan pitkäjänteistä tuotannon
hallintaa", kiteyttää lavastuksen vastaava opettaja,
professori Katriina Ilmaranta-Pajunen.
©
Ville Juurikkala 2002
Opetusluonteensa vuoksi projekti poikkeaa luonnollisesti ammattituotannoista sekä
pitemmän rakennusaikansa että tuotantosysteemin osalta.
Opettajat luonnehtivat prosessin sujuneen saumattomasti yhteistyön
nivouduttua luontevaksi. Kuvauksen professori Esa Vuorinen
korostaa kurssin tutkimuksellista luonnetta. Hänen mukaansa
eksteriöörin vaativuus opetustapahtumana oli uutta myös
opettajille.
"Kurssi on merkinnyt studiotekemisen tradition elvyttämistä.
Raskaan harjoitustyön aikana on pystytty kirjaamaan näyttöä
sekä työprosesseista että käytännön
puutteista. Tätä tutkimusta ei koulutuksessa aiemmin ole
kyetty tekemään."
Ponnistus merkitsi myös tekemisen edellytysten testaamista
Lumeessa maksimaalisesti. Arvio fasiliteettien käytettävyydestä
sekä hyvässä että pahassa tapahtui luonnollisena
osana opetustoimintaa.
©
Ville Juurikkala 2002
Opetusohjelmiin
eksteriööri merkittiin keväällä 2001. Seuraavana
syksynä osastojen opiskelijoista koostuvat ryhmät tekivät
lavastuksesta kolme ehdotusta, joista yksi toteutettiin. Rakentaminen
alkoi marraskuussa 2001 ja kuvaamaan päästiin helmikuun
puolessa välissä 2002. Pankkiryöstön ympärille
rakentuva tarina ei ole varsinaisesti itsenäinen lyhytelokuva
vaan harjoitus. Se kuitenkin päättyy leikkauksen ja äänisuunnittelun
opiskelijoille ja siitä tehdään esityskopio. Eri
vaiheissaan ja eri mittaisena eksteriööri on ollut lähes
kaikkien LTO:n opiskelijoiden sekä noin 30 ETO:n opiskelijan
työkenttä. Opiskelijoiden kurssista saamien opintoviikkojen
määrien keskiarvo on 15. Eri opintokursseja kytkettiin
prosessiin; mukana olivat esimerkiksi kuvauksen storyboard,
lavastusmateriaalit, lavastefondien ja lavasteiden maalaus, patinointi,
valaisu ja jälkituotanto.
©
Ville Juurikkala 2002
Mittavuutensa
takia eksteriööri voidaan pystyttää ja kurssi
uusia ehkä kolmen tai neljän vuoden välein. Elokuvastudion
käyttö puolestaan jatkuu ETO:n harjoituselokuvien tuotannoissa.
Sekä
Vuorisen että Ilmarannan mielestä maratonponnistus kulki
epäilysten, pitkien työpäivien ja sinnikkyyden kautta
uskottavaan lopputulokseen. Samalla synnytettiin elävä
opetuksellinen yhteys sekä osastojen että opiskelijoiden
välille. Kurssi pohjusti käytännön työn
kautta opiskelijoille tietoisuuden "omasta" studiosta
ja loi pohjan jatkuvuudelle opetuksellisesti sekä, tulevaisuus
näyttää, myös ammatillisesti.
©
Ville Juurikkala 2002
Jussi Etto työskenteli TaiKin elokuvataiteen osastolla opintokoordinaattorina.
Julkaistu: Arttu 2/2002
|